Sipilän päätös lyödä kintaat tiskiin on yritys välttää vastuuta

Sipilän päätös lyödä kintaat tiskiin on yritys välttää vastuuta

Kansakunta on nyt parin päivän ajan saanut sulatella viime perjantaina tapahtumia. Perjantaina hallituksen markkina-sote törmäsi lopullisesti seinään ja sen seurauksena pääministeri Sipilä pudotti kintaat vain viisi viikkoa ennen huhtikuun eduskuntavaaleja.

Sataan vuoteen ei ole nähty tilannetta, jossa hallitus eroaisi vain hetki ennen eduskuntavaaleja.

Sipilä perusteli hallituskumppanitkin yllättänyttä ratkaisua poliittisella vastuunkannolla. Mitä enemmän tietoa loppuviikon tapahtumista on saatu, sitä selvemmältä alkaa näyttää, että kyse oli aivan jostain muusta. Sipilän ratkaisussa oli kyse kylmästä poliittisesta peliliikkeestä, jossa pääministeri asetti oman ja oman puolueensa edun kaiken muun, myös isänmaan edun edelle. Keskustan sisäisiä paineita hoidettiin visuaalisella hallituserolla luottaen siihen, että hallitus kuitenkin jatkaa vaaleihin saakka ja keskusta saa edelleen pitää pääministerin paikkansa.

Sipilän tavoitteena on päästä irtautumaan keskustan kannatusta pahasti rokottavasta hallituksesta, sen epäsuositusta politiikasta ja soten markkinamallista. Keskusta yrittää hallituksen eronpyynnöllä jättää kokoomuksen ja siniset kaksistaan nuotiopaikalle selittelemään savun syitä ja hallituksen tekemisiä. Sipilän ratkaisussa on kyse pikemminkin yrityksestä keventää poliittista vastuuta kuin kantaa sitä.

Lähdön hetkellä pääministeri Sipilän mieltä ei painanut huoli maakuntien valmisteluorganisaatioiden tilanteesta, rajoituslakien kohtalosta tai mahdollisista EU-pöydissä tehtävistä päätöksistä Brexitiä koskien. Pääministerin harkinnassa ei ollut tilaa myöskään keskeneräisten lakihankkeiden loppuun vienti tai kansakunnalle välttämättömien nimitysten kuten tiedusteluvaltuutetun asianmukainen hoitaminen.

Eilen TV1:n Ykkösaamussa Sipilä käytti vertauskuvaa putkiremontista. Hän totesi, että joskus se on tehtävä, vaikka moni sitä taloyhtiössä haluaisi lykätä. Kysymys ei kuitenkaan ole remontin lykkäämisestä vaan siitä, että ylipursuavakaan putkiremontti ei voi olla taloyhtiön yhtiöjärjestyksen ja asemakaavan vastainen. Sipilän epäonnistuneessa putkiremontissa pääurakoitsija näyttää häipyvän työmaalta rahat ja piirustukset mukanaan. Aliurakoitsijat jäävät vasarat ja putkipihdit kädessä ihmettelemään tapahtunutta. Ja samantien tämä pääurakoitsija löytyy mainostamasta kykyjään ihka uuden putkiremonttimallin osaajana. Tällaisen putkiremontin tilaajalle ja tekijälle ei yhtiökokouksessa voi myöntää vastuuvapautta. Siksi eduskuntavaaleissa tarvitaan jykevä muutosliike.

Johtopäätös on selvä: vaaleihin mentäessä hallituspuolueet yrittävät väistää kansan tuomiota ja jättää vastuun sotesta ja epäonnistuneesta putkiremontista lähinnä talonmies Nyröselle. Kansa taitaa kuitenkin nähdä vastuuhenkilöt oikein eivätkä peliliikkeet hämää tarkkasilmäistä katsojaa. On muutoksen aika!