Kuka Antti?

"Kaikki alkoi siitä, kun meitä kohdeltiin väärin."

Kahdeksannella luokalla koulupäivän päätteeksi järjestettiin vierailu taidenäyttelyyn Helsinkiin. Kotiin Vantaan Koivukylään tultaisiin vasta illalla, joten kysyimme opettajalta, järjestääkö koulu meille eväät. Vastaus oli tyly: eväät ovat jokaisen omalla vastuulla.

Eihän se niin voinut mennä. Silloin elettiin laman jälkeistä aikaa ja joidenkin luokkakavereiden molemmat vanhemmat olivat työttömänä.

Luokan pisimpänä poikana minut lähetettiin rehtorin kansliaan vääryyttä oikomaan. Rehtori hoiti asian ja jokainen sai eväät mukaan. Eikä siinä vielä kaikki: koulu järjesti jatkossa pysyvän välipalan kaikille, joiden koulu jatkui pitkälle iltapäivään.

Silloin oivalsin, että muutos on aina mahdollinen. Asioihin voi vaikuttaa, jos on tahtoa ja rohkeutta.

"Halu korjata epäkohtia ajoi minut luottamustehtäviin kotikaupungissani."

Nuorisovaltuustossa saimme järjestettyä Vantaan kaupungintalolle hissin, jotta liikuntarajoitteinen nuorisovaltuutettu pääsi kokouksiin. Valtuustossa olin heti vaikuttamassa siihen, että opiskelijahinnat laskivat julkisessa liikenteessä.

Olen vantaalaisten lähiöiden kasvatti. Lapsuuteni asuin yksinhuoltajaisäni kanssa Itä-Vantaalla, ja lukion jälkeen muutin omilleni – ruokarahoja aloin tienata silloisessa unelmatyössäni, betoniauton ratissa.

Myös työelämän nurja puoli näyttäytyi, kun sain itse kokea, miltä tuntuu odottaa työhön kutsua nollatuntisopimuksella. Epäreilu työelämä on suurta tuhlausta. Sen sijaan työntekijöistä – osaajista – huolehtiminen maksaa itsensä takaisin.

"Kansanedustajaksi tulin valittua kolmansissa eduskuntavaaleissani vuonna 2011."

Olen saanut kunnian toimia viime vuodet sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Se on ollut haastavaa, mutta motivoivaa.

Luottamustehtävät Vantaalla ja kansanedustajana toimiminen ovat olleet iso osa arkea viimeiset kymmenen vuotta, mutta elämässä on muutakin.

Marraskuussa 2017 sydämeni täydentyi palasella, jonka en tiennyt sieltä edes puuttuvan, mutta jota olin toivonut jo pitkään. Oman lapsen syntymä siirsi katseeni yhä vahvemmin tulevaisuuteen. Silmäni aukenivat avoimemmin pohtimaan, millaista huomista haluan lapselleni ja lapsenlapsille rakentaa.

Asumme nyt vaimoni Kaijan ja tyttäreni Sofien kanssa Tikkurilassa, ja perheeseemme kuuluu myös Kaijan aikuinen tytär, Mandi. 

Olen intohimoinen jalkapalloilija. Myös lenkkeily Keravanjoen varressa auttaa jaksamaan arjen ja työn välillä hektistäkin pyöritystä.

Yksi asia on varma. Yhä edelleen minulla on vahva polte vaikuttaa siihen, että kaikki pidetään mukana. Jokaiselle pitää tarjota hyvän elämän eväät, mausteet saa jokainen valita itse.