Kuka Antti?

"Kaikki alkoi siitä, kun meitä kohdeltiin väärin."

 

Kahdeksannella luokalla koulupäivän päätteeksi järjestettiin vierailu taidenäyttelyyn Helsinkiin. Kotiin Vantaan Koivukylään tultaisiin vasta illalla, joten kysyimme opettajalta, järjestääkö koulu meille eväät. Vastaus oli tyly: eväät ovat jokaisen omalla vastuulla.

 

Eihän se niin voinut mennä. Vuonna 1996 elettiin laman jälkeistä aikaa ja joidenkin luokkakavereiden molemmat vanhemmat olivat työttömänä.

Luokan pisimpänä poikana minut lähetettiin rehtorin kansliaan vääryyttä oikomaan. Rehtori hoiti asian ja jokainen sai eväät mukaan. Eikä siinä vielä kaikki: koulu järjesti jatkossa pysyvän välipalan kaikille, joiden koulu jatkui pitkälle iltapäivään.

 

Se oli ensimmäinen poliittinen tekoni, vaikka en sitä silloin täysin tajunnutkaan. Oivalsin kuitenkin, että muutos on aina mahdollinen. Asioihin voi vaikuttaa, jos on tahtoa ja rohkeutta.

 

Siitä se alkoi. Polte vaikuttaa oli kova, liityin Demarinuoriin ja myöhemmin SDP:n jäseneksi. Halu korjata epäkohtia ajoi minut luottamustehtäviin kotikaupungissani. Nuorisovaltuustossa saimme järjestettyä Vantaan kaupungintalolle hissin, jotta liikuntarajoitteinen nuorisovaltuutettu pääsi kokouksiin. Kaupunginvaltuutetuksi minut valittiin vuonna 2004 ja valtuustossa olin heti vaikuttamassa siihen, että opiskelijahinnat laskivat julkisessa liikenteessä.

"Ymmärsin jo nuorena, miten tärkeässä asemassa työ on tavallisen suomalaisen elämässä."

 

Olen lähiöiden kasvatti. Lapsuuteni asuin yksinhuoltajaisäni kanssa Itä-Vantaalla, ja lukion jälkeen muutin omilleni Koivukylään – ruokarahoja aloin tienata silloisessa unelmatyössäni, betoniauton ratissa.

 

Työ kasvatti minusta aikuisen. Ymmärsin jo nuorena, miten tärkeässä asemassa työ on ihmisten elämässä.

 

Myös työelämän nurja puoli näyttäytyi nuorelle miehelle. Kaveripiirissä näin jatkuvaa epävarmuutta ja sain myös itse kokea, miltä tuntuu odottaa työhön kutsua nollatuntisopimuksella. Epäreilu työelämä on suurta tuhlausta.

"Vaikuttamisen halu sai minut yrittämään myös eduskuntaan. "

 

Ihmisten luottamus piti ansaita kuitenkin kovalla työllä ja teoilla. Vasta kolmas kerta toden sanoi, kun minut valittiin kansanedustajaksi vuonna 2011. Taival kohti Arkadianmäkeä oli pitkä, mutta kaikkine kokemuksineen se oli opettavainen matka.

 

Työn vastapainoksi päätin palata opintojen polulle: aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa 2013 ja valmistuin valtiotieteiden kandidaatiksi syksyllä 2016.

"Oman lapsen syntymä siirsi katseeni yhä vahvemmin tulevaisuuteen."

Syksyllä 2011 koin myös ikumuistoisen ja onnellisen päivän, kun menin naimisiin Kaijan kanssa,kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen.

 

Marraskuussa 2017 maailmani sitten mullistui, kun meille syntyi pieni tyttövauva. Sydämeni täydentyi palasella, jonka en tiennyt sieltä edes puuttuvan, mutta jota olin toivonut jo pitkään. Oman lapsen syntymä siirsi katseeni yhä vahvemmin tulevaisuuteen. Silmäni aukenivat avoimemmin pohtimaan, millaista huomista haluan lapselleni ja lapsenlapsille.

 

Asumme nyt onnellisesti vaimoni Kaijan ja vuoden ikäisen tyttäreni Sofien kanssa Tikkurilassa, ja perheeseemme kuuluu myös Kaijan aikuinen tytär, Mandi. Vapaa-aika kuluu lähinnä perheen parissa, mutta olen myös intohimoinen jalkapalloilija. Lenkkeily Keravanjoen varressa auttaa jaksamaan arjen ja työn välillä hektistäkin pyöritystä.

"Jokaiselle pitää tarjota hyvän elämän eväät, mausteet saa jokainen valita itse. Se vaatii tekoja. Paremman huomisen puolesta."

 

Olen halunnut hoitaa luottamustoimeni ja työni parhaalla mahdollisella tavalla ja ollut aina myös valmis ja innokas oppimaan uutta. Olen saanut kunnian toimia viime vuodet sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Se on ollut haastavaa, mutta motivoivaa.

 

Yhdestä asiasta olen varma. Minulla on vahva polte vaikuttaa paremman huomisen puolesta ja se polte on vain kasvanut. Suomi tarvitsee tekoja ja tulevaisuusinvestointeja, jotta ihan jokainen voi luottaa siihen, että tulevaisuus on parempi. Haluan jättää Suomen ja maailman seuraavalle sukupolvelle parempana kuin itse sen sain. Se vaatii uskoa, tahtoa ja rohkeutta.

 

Kasiluokan eväsjupakan myötä minulle valkeni, mitä sosialidemokratia tarkoittaa; sitä, että kaikki pidetään mukana. Olen itse saanut paljon, mutta en edelleenkään salli, että ketään kohdellaan väärin, isoissa tai pienissä asioissa. Jokaiselle pitää tarjota hyvän elämän eväät, mausteet saa jokainen valita itse. Se vaatii tekoja. Paremman huomisen puolesta.

 

Tutustu täällä tarkemmin eduskuntavaaliteemoihini.