09 maalis Vakavan harkinnan paikka
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 9.3.2022.
Kaksi viikkoa sitten Eurooppa heräsi synkkään aamuun. Venäjän käynnistämä brutaali ja massiivinen hyökkäyssota suvereenia eurooppalaista valtiota kohtaan järkytti koko maailmaa. Samalla hetkellä, kun ensimmäinen venäläinen ohjus iski Ukrainaan, eurooppalainen turvallisuusympäristö muuttui.
Putinin häikäilemätön toiminta rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta ja Ukrainan suvereniteettia. Armottomat hyökkäykset tuhoavat alueita ja ihmisten koteja. Ukrainalaiset taistelevat hengestään. Rubicon on ylitetty.
Jos Putin kuvitteli, että hän saa häikäilemättömällä sotilasoperaatiolla Ukrainaan muutamassa päivässä venäjämielisen nukkehallituksen, hän erehtyi pahasti. Ukrainalaiset eivät ole antautuneet hyökkääjän edessä, vaan kohta kaksi viikkoa kestänyt sota on osoittanut, että ukrainalaiset puolustavat sankarillisesti maataan.
Presidentti Zelenskyi on johtanut joukkojaan Kiovasta ja ottanut informaatiosodassa täyden erävoiton Kremlin propagandasta.
Jo nyt on selvää, että Putinin aikomus neutraloida Ukraina ja sementoida se etupiiriinsä vaihtamalla Zelenskyin tilalle venäjämyönteinen johtaja on pahasti epäonnistunut.
Itse asiassa sodan seuraukset Venäjälle ovat olleet katastrofaaliset. Siitä kertoo aiemmin sisäisesti hajanaisen Ukrainan yhdistyminen ja suuntautuminen länteen; EU:n ja lännen yhdistyminen ennen näkemättömien pakotteiden taakse; ja EU:n kiihtyvä irtautuminen sen energiariippuvuudesta Venäjän kanssa. Venäjä on käytännössä eristetty kansainvälisestä yhteisöstä ja sen talous ja koko rahoitusjärjestelmä on romahtamispisteessä. Mielenosoitukset Venäjällä yltyvät.
Niin ikään täällä pohjolassa turvallisuuspolitiikan syvävirrat ovat liikkeessä suuntaan, jota Putinin Venäjä ei varmasti ole toivonut.
Suomen valtionjohto on toiminut ripeästi ja tiivistänyt yhteydettä kumppanien kanssa: Naton ja Suomen välinen MSI-yhteistoiminta, Niinistön vierailu Bidenin luona ja Pohjoismaiden yhteistyön vahvistaminen esimerkkeinä – puhumattakaan Euroopan turvallisuuspilarin kehittymisestä, jossa Suomi on ollut jo aiemmin aktiivinen.
Nyt edessä on vakavan harkinnan paikka, mitä tämä turvallisuusympäristön muutos tarkoittaa Euroopalle ja Suomelle. Se on tehtävä huolellisesti, mutta viivyttelemättä, kuten Niinistö totesi. Se on tehtävä avoimin silmin.
On päivitettävä ulko- ja turvallisuuspoliittisten ja puolustusselontekojen linjaukset vastaamaan uutta tilannetta. Arvioitavaksi tulee myös kysymys sotilaallisesta liittoutumisesta. Kuten pääministeri Marin ja presidentti Niinistö ovat painottaneet, tarvitaan arvio liittoutumisen vaikutuksista uudessa tilanteessa. Pohdinta on edessä niin valtiojohdossa, eduskunnassa kuin puolueissa.
Tärkeää on, että puolueet ja valtiojohto kykenevät hyvään yhteistyöhön. Poliitikoilta on nyt lupa odottaa vastuullisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Erityisen tärkeää on tukea valtionjohtoa.
Tulevissa pohdinnoissa yhden näkökohdan tulisi ohjata päätöksentekoa ylitse muiden: se on Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Kaikkien tulevien päätösten ja ratkaisujen on nojauduttava siihen, miten lisäämme kansallista turvallisuutta.