09 tammi Sodanjälkeisen historian suurin reformi – mahdollisuutta ei kannata hukata
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 9.1.2023.
Uuden vuoden vaihde oli hetki pysähtyä ajattelemaan kuluneen vuoden tapahtumia. Vuosi 2022 oli käänteentekevä ulkopolitiikassa: Venäjän suurhyökkäyksen alkaminen, Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen ja läntisten kumppanien yhdistyminen tukemaan Ukrainaa puolustustaistelussa. Suomi lähti tukemaan Ukrainaa heti alusta ja jatkaa tukeaan niin kauan kuin se on tarpeellista.
Vuoden vaihtuessa Suomen kamaralla tapahtui myös vaivihkaa odotettu muutos: Suomen sodanjälkeisen historian suurin reformi astui voimaan, kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa.
Muutos on merkittävä: noin 216 000 työntekijää työskentelee jatkossa kuntien sijaan hyvinvointialueilla.
Piruja uudistuksesta matkan varrella maalailtiin paljonkin, mutta heinäsirkoilta on ainakin toistaiseksi vältytty. Uudistusta ei välttämättä huomaa käydessä terveyskeskuksessa, sillä perus- ja erityistason terveydenhoidon saa pääosin samoista paikoista. Pelastuslaitoksien toiminta jatkuu edelliseen tapaan. Selvää kuitenkin on, että suuriin muutoksiin liittyy paljon karikon mahdollisuuksia. Valppaana on syytä olla.
Uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on turvata tasa-arvoiset terveyspalvelut jokaiselle suomalaiselle kukkaron paksuudesta tai asuinpaikasta huolimatta. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan peruspilari, johon on tullut säröjä vuosien saatossa. Jonot hoitoihin ovat pidentyneet ja ruuhkat kasvaneet. Nyt on mahdollisuus korjata rikkimenneet toiminnot. Jatkossa hoitoonpääsyn on nopeuduttava ja matalan kynnyksen palveluihin on päästävä nykyistä sujuvammin.
Uudistus tehtiin myös siksi, että kustannusten kasvua hillitään. Kun vastuu palveluista siirretään suuremmille harteille, tiedonvaihto paranee ja palvelujen käyttö tehostuu. Ja mikä tärkeintä, sairauksia ja ongelmien kasaantumista voidaan entistä enemmän ennaltaehkäistä ja näin välttää sairaalakäyntejä.
Paljon riippuu siitä, tehdäänkö asiat uudella tavalla: siirretäänkö esimerkiksi rahoituksen painopistettä perustason terveydenhuoltoon, miten teknologiaa hyödynnetään ja pääsevätkö hoitajat vaikuttamaan työhönsä aiempaa enemmän.
Alkuvaiheen rahoituksen tarve on osoittautunut ensiarvioita suuremmaksi. On erityisen tärkeää, että resurssit hoitojonojen purkamiseen turvataan emmekä vesitä hetkeä, jolloin suomalaisten terveyspalveluja voidaan uudistaa pitkälle tulevaisuuteen. Hallituksen työlistalla on lisärahoituksen päättäminen vielä ennen kauden loppua.
Muutos on aina mahdollisuus, jonka voi hyödyntää tai haaskata tuuleen. Nyt murroskohdassa on syytä etsiä mahdollisuuksia sieltä, missä niitä ei ennen ollut tai niitä ei nähty. Suurissa muutoksissa suurimmat hyödyt tulevat aina pidemmällä tähtäimellä.
Haasteista huolimatta hyvinvointialueilla tehdään kovasti töitä tavoitteiden saavuttamiseksi joka päivä. Uskon, että lopussa kiitos seisoo.