08 tammi Puhe Korson, Koivukylän ja Rekolan Demareiden itsenäisyyspäivän juhlassa
Korson, Koivukylän ja Rekolan Demareiden Itsenäisyyspäivän juhla
Lumosali 6.12.2018 klo 14
Antti Lindtman
Arvoisat sotiemme veteraanit,
Arvoisat juhlavieraat,
Hyvät ystävät ja toverit!
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomelle, yhteiselle Isänmaalle, meille kaikille. Tänä itsenäisyyspäivänä vietetään myös sisällissodan muistovuotta.
Aloitan tällä kertaa tarinalla tällä seudulla asuneesta Arvid Janhusesta. Miehestä, jolla oli sisua ja vahva usko paremmasta.
Helsingin pitäjän seurakunnasta lähti sata vuotta sitten virkatodistus Tampereelle. Siinä todistettiin, että tämän evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen renginpoika Arvid Mikael Janhunen, syntynyt 8.5.1900, oli rokotettu, rippikoulun käynyt, Herran Pyhällä ehtoollisella käypä ja nauttii kansalaisluottamustaan, ollen puhdasmaineinen. Tuon todistuksen oli allekirjoittanut näiden seutujen kirkkoherra Alfred Talllqist.
Sata vuotta sitten näitä vastaavia todistuksia lähetettiin ympäri Suomea kymmenin tuhansin. Vantaanjoen eteläpuolelta, Tomtbackan kartanosta, silloinen pehtoori lähetti oman todistuksensa, että Arvid Mikael Janhunen ”saapi työtä ja toimeentulon” kartanon palveluksessa, jos Tampereen sotilasräätäliverstaassa vangittuna ollut punavanki Janhunen laskettaisiin ehdonalaiseen.
Sisällissodan surullisten tapahtumien muistovuosi on tuonut nämä Suomen kohtalon hetket uudelleen pintaan, yhä rakentavammin ja eheyttävämmin.
Yhtenäisyydessä on suomalaisuuden voima, ja se edellyttää vaikeidenkin historian hetkien tasapuolista tarkastelua.
Arvid Janhunen oli liittynyt maaliskuussa 1918 Helsingin pitäjän punakaartin III komppanian IV plutoonan 2. osastoon. Hän oli 17-vuotias ja ehti osallistua punaisen Tampereen puolustustaisteluihin Sorinahteella ja Pispalassa. Tampereen puolustuksen luhistuttua Arvid oli luovuttanut kiväärinsä valkoisille voittajille muiden lailla.
Vankileirihelvetti vei nuorukaisen hampaat, mutta ei sisua.
Janhunen oli yksi kymmenistä tuhansista, joiden elämä oli tuolloin vaakalaudalla. Vastapainoksi kirkkoherran lausunnolle Helsingin pitäjän suojeluskunnan Malmin osasto luokitteli hänet vaaralliseksi. Monelle se tiesi kuolemantuomiota. Arvid Mikael Janhuselle kohtalon arpa soi elämän ja valtiorikosoikeus kolme vuotta kuritushuonetta. Tuomio muutettiin ehdolliseksi.
Arvid sai palata Vantaajoen rantamille Tomtbackaan. Kartanon palveluksessa hän oppi vaatturin ammatin ja muutti myöhemmin Rovaniemelle. Talvisodassa hän ei ollut rintamalla, koska häntä ei ollut huolittu armeijaan entisenä punakaartilaisena. Välirauhan aikana Janhunen suoritti varusmiespalveluksen – ja lähti jatkosotaan 40-vuotiaana ukkona.
Nuoremmat Ässä-rykmentin miehet vähän naureskelivatkin vanhemmalle miehelle, jolta keripukki oli vienyt ne hampaatkin. Itse sodassa nuo virneet katosivat nopeasti. Janhunen osoittautui konepistoolinsa kanssa todelliseksi huimapääksi, jolle jo alkumetreillä myönnettiin 4. luokan vapaudenristi miekoilla – sellainen jaettiin tavallisesti vain upseereille.
Janhusen rohkeus ja määrätietoisuus huomattiin ylemmissäkin portaissa.
Esitys Mannerheim-ristin ritariksi lähti divisioonan esikunnasta päämajaan 6. marraskuuta 1941. Korpraali Janhunen nimitettiin ritariksi numero 43 sitten 27. marraskuuta.
Janhunen, entinen punakaartilainen, ei kuitenkaan koskaan saanut tietää nimityksestään. Janhunen oli haavoittunut Karhumäen lounaispuolella ja hän kuoli nimityspäivänään kenttäsairaalassa. Hän oli myös ensimmäinen Marskin ritari, joka kaatui jatkosodassa.
Hyvät ystävät,
Silloisen Vantaan alueella asuneessa Arvid Janhusessa kiteytyy satavuotiaan Suomen eheytymisen koko monivärinen kuva. Raskaan ja verisen sisällissodan jälkeen usko omaan kansakuntaan saatiin palautettua ja yhteisenä rintamana lähdettiin taistelemaan vapauden ja yhteisen tulevaisuuden puolesta. Yhteisen Isänmaan puolesta oli valmiina taistelemaan myös sisällissodassa hävinnyt osapuoli.
Yhteiskunnan eheytymisessä suuressa roolissa oli myös demokratian vahvistaminen. Ihmisille annettiin mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Pari päivää sitten, 4.12 liput olivatkin poikkeuksellisesti salossa demokratian kunniaksi. Tasan sata vuotta sitten käytiin Suomessa ensimmäiset sisällissodan jälkeiset vaalit, jotka olivat myös ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kuntavaalit. Voidaan sanoa, että näistä vaaleista alkoi myös suomalaisen yhteiskunnan eheytyminen raskaan sisällissodan jälkeen.
Oli tärkeää, että paikallistasolla päättäviin elimiin pääsi sisällissodan jälkeen molempien osapuolten edustajia. Se tiivisti suhteita myös täällä Vantaalla ja johti lopulta siihen, että Suomi eheytyi. Arvid Janhusen esimerkki on tästä loistava paikallinen esimerkki.
Hyvät ystävät,
Suomen upea piirre on, että edellinen sukupolvi on aina halunnut antaa seuraavalle sukupolvelle paremmat elämän edellytykset kuin itse on saanut. Tällä tavalla sisukas Suomi on ponnistellut läpi vaikeiden aikojen ja noussut monilla eri mittareilla maailman parhaiden maiden joukkoon.
Maailma elää murroskautta. Suomi ja Vantaa ovat osa tätä murrosta. Yhä kasvava keskinäisriippuvuus ja teknologian kehitys haastavat meidät yhä aktiivisempaan vuorovaikutukseen toistemme ja ympäröivän maailman kanssa. Pieni Suomi ei pärjää yksin. Siksi meidän on rakennettava siltoja, ei muureja.
Nykyään maailman tyynet ja tyrskyt vaikuttavat suoraan Suomen tilanteeseen. Tulevaisuutemme on kuitenkin paljolti omissa käsissämme. Emme ole vain lastu laineilla, vaan pystymme vahvuuksiemme kautta luomaan hyvinvointia ja menestystä. Sen me olemme ennenkin näyttäneet. Tähän kiteytyykin nykyisen itsenäisyytemme ydin.
Nykyajan itsenäisyys ei ole sitä, että olemme muista riippumattomia. Itsenäisyys mitataan aina suhteessa muihin. Tarvitsemme muita, mutta myös meitä tarvitaan. Suomella on vankka paikka maailmassa ja siitä syntyy itsenäisyytemme perusta.
Itsenäinen, hyvinvoiva ja menestyvä Suomi voi olla peili maailmalle. Suomen menestystarina on tarina siitä, miten kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Se on antanut tunteen siitä, että olemme samassa veneessä. Se on luonut yhteenkuuluvaisuutta, yhteishenkeä ja uskoa tulevaisuuteen. Siitä on syntynyt rohkeus tehdä kauaskantoisia päätöksiä.
Hyvät ystävät,
Vantaa on ehdottomasti globalisaation ja kansainvälisen yhteistyön sekä kaupan voittajia. Olemme liikenteen solmukohta Aasian ja Euroopan välillä. Se on johtanut siihen, että työpaikkakehityksemme on tällä hetkellä Suomen kovinta.
Vantaan tilanne on hyvä, mutta samalla globalisaation kääntöpuolet tuntuvat monien vantaalaisten elämässä: rakennemuutoksen myötä on kadonnut työpaikkoja, ja epävarmuus oman työn ja toimeentulon tulevaisuudesta tuottavat huolta ja vaikeuksia liian monille. Liian moni kokee, että markkinatalouden, globalisaation ja kansainvälisen kaupan hyödyt eivät jakaudu oikeudenmukaisesti.
Siksi on syytä muistuttaa, miksi on niin tärkeää pitää kaikki mukana. Kaikessa menestyksessä yksityisen ja julkisen sektorin vahva yhteys on aina ollut Suomen vahvuus. Molempia tarvitaan, ne tukevat toisiaan. Yritykset tuottavat paremmin, jos yhteiskunta pitää huolta heikoimmistaan ja panostaa osaamiseen.
Kuten arvostettu taloustieteilijä Sixten Korkman on viisaasti todennut: ”Markkinataloudella on etunsa, etenkin tehokkuuden osalta, mutta jos se ei toteuta meille tärkeitä arvoja, se voi johtaa räikeään eriarvoisuuteen. Arvoja on puolustettava jokaisen yksilön toimesta mutta myös politiikalla: hyvinvointivaltio on markkinatalouden eettinen perusta.”
Markkinatalouden ja menestyksen pahin tulevaisuuden vihollinen onkin eriarvoistuva yhteiskunta. Suomessa on onnistuttu yhdistämään talouden kasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus toisiaan tukevalla tavalla. Siitä meidän on pidettävä kiinni.
Tähän kiteytyykin se, että tulevaisuutemme on paljolti omissa käsissämme. Kun vienti vetää, siitä saadut hedelmät jaetaan oikeudenmukaisesti. Kun maailmalla tyrskyää, ihmisiä autetaan ja tuetaan; rakennetaan siltoja yli huonon ajan. Vahvistetaan uskoa tulevaan. Ne ovat Suomen vahvuuksia, joista on pidettävä kiinni. Markkinatalous perustaa oikeutuksensa viime kädessä siihen, että pidämme yhteiskunnassa kaikki mukana.
Hyvät ystävät,
Tänä itsenäisyyspäivänä haluan rohkaista teitä Mauno Koiviston sanoin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”.
Näihin viisaisiin sanoihin luottaen uskallamme unelmoida paremmasta maailmasta, jossa ymmärrämme oikeudenmukaisuuden arvon. Näin ponnistamme parempaan, kukoistamme itsenäisenä Suomena ja olemme vahva esimerkki muulle maailmalle.
Hyvää itsenäisyyspäivää!