(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)
Hyvät ystävät, arvoisat Demarinuoret eri vuosikymmeniltä, juhlaväki,
Ensinnäkin: lämpimästi onnea 120-vuotiaalle Demarinuorille.
120 vuotta on melkoisen pitkä aika. Se on pidempi kuin Suomen itsenäisyys. Se on pidempi kuin useimpien puolueiden historia. Se on neljä, viisi, kuusi sukupolvea nuoria ihmisiä, jotka ovat vuorollaan kantaneet aatteemme soihtua ja uskoneet tulevaan.
Se ei ole aina ollut helppoa, ja juuri tällä hetkellä se tuntuu monesta nuoresta vaikeammalta kuin vuosikymmeneen. Liian monen uskoa tulevaan on horjutettu.
Sitä horjuttaa kyynisen suurvaltapolitiikan paluu maailmannäyttämölle ja aikamme suurten kysymysten, kuten ilmastonmuutoksen torjumisen painuminen taka-alalle. Kotimaassa sitä horjuttaa myös istuvan hallituksen politiikka, mikä ei myöskään sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta kunnioita.
Tänään meidän tehtävämme onkin kysyä: Kuinka voisimme vahvistaa nuorten uskoa tulevaan?
Se ei ole pieni kysymys. Se on koko Suomen ja erityisesti sosialidemokratian ydinkysymys jäljellä olevalla 2020-luvulla.
Hyvät ystävät,
Oma ensimmäinen Demarinuorten liittokokoukseni oli vuonna 1998 Jyväskylässä. Pidin siellä elämäni ensimmäisen kunnollisen poliittisen puheen.
Mikä oli puheen aihe? Pakkoruotsin vastustaminen.
Uskon, että tänä päivänä minut tunnetaan varsin vahvana kaksikielisyyden puolustajana. Eilen olin esimerkiksi Maarianhaminassa julkaisemassa puolueen ensimmäisen Ahvenanmaa-ohjelman, joka korostaa maakunnan itsehallintoa ja ruotsinkielisen kulttuurin ja identiteetin turvaamista.
Tästä voi vetää kaksi päätelmää.
Ensinnäkin: jos tekee poliittisia virheitä, ne kannattaa tehdä nuorena. Silloin niistä oppii – eikä poliittinen hintakaan ehkä ole niin suuri.
Toiseksi: nuorisoliitto on paikka, jossa saa kasvaa. Saa kokeilla. Saa oppia. Saa muuttaa mieltään, kun ymmärtää enemmän.
Se on valtavan arvokas asia, jonka soisi kyllä jatkuvan myöhemmälläkin ikää.
Hyvät ystävät,
Vuonna 2000 minut valittiin Demarinuorten liittohallitukseen. Vuonna 2002 minut tiputettiin sieltä pois – ei omasta tahdostani, eikä edes omasta syystäni, vaan piirineuvottelujen seurauksena. Uusimaa jäi siinä junttauksessa mopen osaan.
Se kirpaisi. Mutta päätin, etten luovuta.
Noina välivuosina opin jotain, mikä on kantanut koko poliittisen urani: paikallis- ja piiritoiminnan merkityksen. Sen, että politiikka ei ole pelkkää puhetta estradilla. Se on järjestötyötä, kahvipöytäkeskusteluja, vaalitelttoja, epävarmoja kampanjoita ja ihmisten kohtaamista.
Vuonna 2004 Vantaalla pidetyssä liittokokouksessa minut valittiin uudestaan liittohallitukseen, sen varapuheenjohtajaksi.
Oppi oli selvä: politiikassa kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, ja harva asia tapahtuu nopeasti. Mutta sitkeys palkitaan.
Omina nuorisoliittoaikoinani me ajoimme esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentamista. Sitä pidettiin utopistisena. Sitä pilkattiin. Se kaatui viime metreillä vuonna 2015.
Moni olisi voinut ajatella: ehkä tämä oli tässä.
Mutta lopulta, keskellä pandemiaa, Marinin hallitus vei sen läpi.
Se opetti minulle toisen tärkeän asian: älä luovuta, vaikka tulee vastatuulta. Juuri silloin tarvitaan eniten sitkoa ja aatteen paloa.
Sama pätee omaan uraani. Ensimmäiset kuntavaalit olivat minulle karvas pettymys. Jäin viimeisestä varasijasta yhden äänen verran.
Ensimmäiset – ja vielä toisetkin – eduskuntavaalit päättyivät osaltani pettymykseen. Vasta kolmannella kerralla menin läpi.
Olen ymmärtänyt sen, että politiikka ei ole sprintti. Se on viestijuoksu sukupolvelta toiselle.
Hyvät ystävät,
Monet teistä, monet tämän päivän nuorista, eivät ole vielä kertaakaan elämässään kokeneet todellista nousukautta.
2008 finanssikriisi.
Eurokriisi.
Pitkä nollakasvun vuosikymmen.
Pandemia.
Venäjän hyökkäyssota.
Energiakriisi.
Inflaatio.
Suuri osa nuoristamme ei ole elänyt tai ainakaan muista aikaa, jolloin talouskasvu olisi näkynyt ja tuntunut arjen parantumisena omassa elämässä.
Tämä ei ole mielikuva. Se on kokemus.
Demarinuorten tuoreessa pamfletissa Uusien sukupolvien Hyvinvointi-Suomi todetaan, että nykyiset nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka elintaso on vaarassa jäädä vanhempiaan heikommaksi – ei siksi, että he tekisivät vähemmän, vaan siksi, että järjestelmä ei enää lunasta lupaustaan.
Tämä on vakava viesti.
Jos hyvinvointivaltion peruslupaus – että seuraavalla sukupolvella menee paremmin – murtuu, murtuu myös luottamus.
Ja ilman luottamusta ei ole myöskään sosialidemokratiaa.
Kysymys kuuluu: kuinka rakennamme uuden version suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta näillä talouden realiteeteilla?
Ensinnä, meidän on puhuttava totta taloudesta.
Hyvinvointivaltio ei voi elää velaksi loputtomasti. Jos julkiset menot ovat kroonisesti suuremmat kuin tulot, me syömme tulevilta sukupolvilta heidän valinnanvapautensa.Nyt Suomi on jo ajautunut EU:n talouden tarkkailuluokalle, mikä rajoittaa päätöksentekoamme jo ensi vaalikaudella.
Olen ollut iloinen huomatessani, että tämän päivän Demarinuoret ymmärtävät taloudellisen kestävyyden merkityksen. Te ette ajattele, että vastuullinen talouspolitiikka olisi vastakohta oikeudenmukaisuudelle. Te ymmärrätte, että se on sen edellytys.
Tämä on valtavan tärkeä muutos.
Toiseksi, meidän on uudistettava työelämää niin, että epävarmuus ei kasautuisi nuorille.
Nuoret ovat olleet työmarkkinamuutosten etulinjassa – pätkätyöt, määräaikaisuudet, alustatyö. Pamfletissa kuvataan, kuinka kokonaiset sukupolvet rakentavat elämäänsä epävarmuuden varaan.
Hyvä työ ei saa olla etuoikeus. Sen pitää olla oikeus.
Kolmanneksi, koulutus.
Jos nuoret kantavat suurimman riskin työelämän murroksesta, koulutus on heidän vahvin turvansa. Meidän on pidettävä kiinni tavoitteesta nostaa koulutustasoa, panostaa tutkimukseen ja innovaatioihin – ei vain sivistyksen vuoksi, vaan talouden vuoksi.
Osaaminen on Suomen ainoa kestävä kilpailuetu.
Hyvät ystävät,
Hyvinvointiyhteiskunta on aina ollut sukupolvien välinen sopimus.
Nyt meidän tehtävämme on päivittää sitä. Meidän on uskallettava päivittää sitä.
Se tarkoittaa, että:
Yhteiskuntamme palvelulupaus on uskottava, että talous on kestävällä pohjalla, että jokaisella nuorella on reilu mahdollisuus kiinnittyä työelämään ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan, että teknologian ja tekoälyn tuottama lisäarvo hyödyttää koko yhteiskuntaa.
Kyse ei ole leikkauslistoista. Kyse on tulevaisuuslupauksesta.
Meidän on pystyttävä sanomaan nuorille:
Teidän ei tarvitse tyytyä epävarmuuteen.
Teidän ei tarvitse hyväksyä, että elintaso heikkenee.
Te ansaitsette uuden nousukauden.
Hyvät ystävät,
Olen paljon puhunut siitä, miten politiikassa tärkeintä on lopulta luottamus: luottamus siihen, että yhteiskunta on oikeudenmukainen. Että se on reilu.
Mitä kovemmat ajat, mitä kovempi vastatuuli – sitä tärkeämpää, että päätöksenteko on reilua.
Reiluus ei tarkoita sitä, että kaikilla on sama. Se tarkoittaa, että säännöt ovat yhteiset ja ennakoitavat.
Sosialidemokratian tehtävä 2020-luvulla on yhteisvastuun kunnianpalautus. Vastapaino sille ajatukselle, että jokainen on yksin oman onnensa seppä.
Yksilönvapaus on tärkeä arvo. Mutta ilman yhteistä turvaa se muuttuu yksinäisyydeksi.
Hyvät ystävät,
Nyt Suomella on todellakin vastatuulta. Julkinen talous on tiukoilla. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on kiristynyt. Politiikassa houkutus yksinkertaisiin ja helppoihin vastauksiin on suuri.
Mutta juuri nyt teidän nuorisoliittolaisten aatteen paloa tarvitaan.
Minä tunnen, kuinka muutoksen tuuli jo puhaltaa.
Te olette sen tuulen etujoukko.
Hyvät ystävät,
Haluan lopuksi kiittää teitä kaikkia, mutta erityisesti kahta ihmistä, kahta kovaa tekijää.
Puheenjohtaja Emilia Kangaskolkkaa – määrätietoisesta, älyllisesti kunnianhimoisesta työstä uuden sukupolven hyvinvointivaltion ajattelun rakentamiseksi.
Ja juuri uusiin tehtäviin siirtynyttä pääsihteeri Sara Salosta – sitoutumisesta, ammattitaidosta ja pitkäjänteisestä työstä liikkeemme eteen.
Te olette kantaneet sukupolviemme välistä soihtua vahvasti. Kiitos siitä.
Hyvät ystävät,
120 vuotta sitten joku uskoi, että nuoret voivat muuttaa Suomen. Tuon jälkeen olemme nähneet usean kultaisen sukupolven kasvavan nuorisoliiton huomassa. Ja niin tulemme näkemään vastakin.
Tänään meidän tehtävämme on uskoa, että nuoret voivat rakentaa seuraavan luvun – uuden nousukauden, uuden luottamusyhteiskunnan, uuden Hyvinvointi-Suomen.
Ei siksi, että se olisi helppoa.
Vaan siksi, että se on oikein.
Eläköön Demarinuoret.
Eläköön usko tulevaan.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.