11 elo Antti Lindtmanin avauspuhe työvaliokunnan kesäkokouksessa Oulussa 10.8
SDP:n eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja puoluejohdon kesäkokous
10.8.2017 Oulu
Ryhmäpuheenjohtaja Antti Lindtmanin avauspuhe
Hyvät ystävät ja toverit,
Hienoa olla Oulussa! Täällä on aina yhtä lämmin vastaanotto – oli sitten kesä tai talvi.
Täällä on tapana sanoa: ”Ookkonä Oulusta, pelekääkkönä polliisia?” Tätä mukaellen voisi sanoa, että: ”Ookkonä Suomesta, pelekääkkönä Sipilän hallitusta?” (Vain rikas vastaa, että en.)
Onnea tosiaan tässä yhteydessä Oulun Toripolliisille, joka kuuleman mukaan täyttää syyskuussa 30 vuotta!
Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille tämän kokouksen järjestelyihin osallistuville ja paikallisille aktiiveille. Huomiseksi suuntaamme jo Kemiin.
Oulusta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen teknologia. Kuten tiedämme, Nokian romahdus oli kova isku. Työpaikkoja menetettiin ja kaupunki joutui miettimään uusia ratkaisuja. Täällä kuitenkin onnistuttiin, eikä jääty surkuttelemaan vanhaa. Teknologia-työpaikkojen notkahdus on pystytty kuromaan umpeen uutta luomalla. Tämä on loistava esimerkki positiivisen asenteen merkityksestä.
Erityinen rooli uuden luomisessa on ollut hyvällä koulutuksella. Tässä suurta roolia on näytellyt esimerkiksi maamme merkittävä tiedeyliopisto sekä laadukas koulutus mm. ammattikorkeakoulutasolla. Uutta kasvua ja kehitystä tukisi myös kaksoisraide Ylivieskasta Ouluun. Tätä asiaa SDP on aktiivisesti pitänyt esillä jo vuosien ajan.
Oulussa on myös Suomen nuorin väestö. Erittäin korkea syntyvyys on osaltaan turvaamassa tulevaisuutta. Tämän kääntöpuolena on kuitenkin korkea nuorisotyöttömyys. Täällä, kuten muuallakin Suomessa, hyödyttäisiin SDP:n nuorisotakuumallista. Meidän mallissa yksikään nuori ei jäisi yksin.
Hyvät toverit,
Me tiedämme yhteistyön ja luottamuksen arvon suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä maata on viety eteenpäin niin, että jokaisella on ollut mahdollisuus menestykseen. Tunne siitä, että olemme samassa veneessä, on rakentanut pohjan Suomen menestystarinalle.
Kansakunnan todellinen sivistys mitataan aina sillä, kuinka se huolehtii heikommistaan. Suomalaisen yhteiskunnan vakaus on perustunut luottamukseen. Luottamukseen siitä, että jokainen on arvokas. Luottamukseen siitä, että ihmisestä pidetään huolta silloin, kun omat voimat eivät siihen syystä tai toisesta riitä. Luottamukseen siitä, että päättäjillä on oikeudentunto. Se on tarkoittanut sitä, että jokainen on osallistunut yhteisiin talkoisiin omien voimavarojen ja maksukyvyn mukaan.
Katseet kohdistuvat Sipilän hallituksen sanoihin ja tekoihin. Ajatuksemme pysähtyvät siihen, mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä, millaista Suomea ollaan rakentamassa. Olemmeko vielä samassa veneessä?
Tänään haluan puhua vain yhdestä asiasta – oikeudenmukaisuudesta.
Kun Sipilän hallitus aloitti reilu kaksi vuotta sitten, kerrottiin, että leikkauksia ja muita vaikeita päätöksiä on tehtävä, jotta talous saadaan tasapainoon. Kerrottiin, että kaikki joutuvat nyt joustamaan, jokainen meistä osallistuu lamatalkoisiin omien voimavarojen mukaan. Puhuttiin välttämättömyydestä ja pakosta. Kerrottiin, että Suomen kohtalo vaatii kovia päätöksiä, jotka tekevät kipeää meille kaikille.
”Tiedän, että valtion menoleikkaukset kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme tee niitä, muutaman vuoden päästä edessä on vieläkin kipeämmät päätökset.” Näin sanoi pääministeri Sipilä syyskuussa 2015.
Sama välttämättömyyden peruste on kulkenut hallituksen mukana tähän päivään saakka. Kun hallitus on leikannut eläkeläisiltä, kun hallitus on leikannut lapsiperheiltä, kun hallitus on leikannut koulutuksesta ja opiskelijoilta ja kun hallitus on leikannut työttömiltä. Joka kerta, kun hallitus on leikannut, se on perustellut leikkauksia sillä, että ne tehdään pakon edessä, jotta velaksi eläminen lopetetaan. Itse asiassa vakiovastaus kaikkiin ikäviin päätöksiin on ollut se, että velkaantuminen on saatava loppumaan.
Hallitus on pyytänyt kansalta paljon. Se on pyytänyt hyväksymään monet vaikeat päätökset, koska velkaantuminen on pakko saada loppumaan. Se on pyytänyt hyväksymään kaikki leikkaukset, koska talkoot ovat yhteiset – kaikki osallistuu.
Suomalainen on tottunut nielemään yhteiseksi hyväksi paljon. Se on oppinut antamaan omastaan. Suomalainen on tottunut siihen, että vaikeista ajoista selvitään sitkeällä yhteistyöllä. Suomalainen hyväksyy sen, että kansakunnan tulevaisuus rakennetaan yhdessä.
Kahta asiaa suomalaiset eivät kuitenkaan niele. Ne ovat harhaanjohtaminen ja epäoikeudenmukaisuus.
Samalla, kun hallitus on leikannut eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, koulutuksesta, opiskelijoilta ja työttömiltä, se on voinut jakaa varoja omille eturyhmilleen. Näyttääkin siltä, ettei leikkauksia ole tehty siksi, että talous saataisiin kuntoon, vaan siksi, että leikkauksilla on rahoitettu suuret hyväosaisten veronkevennykset kuten korkeimpien tulonsaajien ansiotulojen verotuksen alennukset, miljoonaperintöjen verohelpotukset, autoveron alennukset sekä uudet käsittämättömät verovähennykset kuten metsävähennykset sekä apteekkarien verovähennykset.
Verokarkkien jako jatkuu edelleen – hallitus aikoo nyt kaiken kukkuraksi vapauttaa 121 000 kaikkein parhaiten ansaitsevaa solidaarisuusverosta. Monen pienipalkkaisen on vaikea uskoa silmiään.
Mitähän ajattelevat ne julkisen sektorin koulunkäyntiavustajat, lähihoitajat, lastentarhaopettajat ja laitoshoitajat, jotka hallitus vuosi sitten painosti leikkaamaan lomarahojaan? Monestakaan tämä ei tunnu oikeudenmukaiselta. Pienituloisilta otetaan, rikkaille annetaan lisää.
Useampi pienipalkkainen julkisen sektorin työntekijä on tullut tänä kesänä kertomaan, että perheen lomareissu jäi tänä kesänä tekemättä. Lapsilla ei ollut paljon kerrottavaa koulussa, kun lomat loppuivat. Eräs sairaanhoitaja taas kertoi, ettei ole voinut lomarahaleikkauksen takia ostaa uusia silmälaseja. Kolmas laitoshoitajana lomarahansa menettänyt kertoi, ettei pystynyt ostamaan lapselleen uutta koulureppua.
Lomarahojen leikkaukset ovat puhuttaneet ja vasta nyt moni on ymmärtänyt, mitä Sipilän hallituksen vaatimukset työelämässä tarkoittavat. Asia jurppii satoja tuhansia pienipalkkaisia – ja syystä.
Muitakin mielipiteitä on. Eräskin Kokoomuksen johtava ajattelija kutsui lomarahakeskustelua lapselliseksi näpertelyksi. Sipilän hallitus ja sen tukimiehet ovat todellakin erkaantuneet tavallisten suomalaisten arjesta.
Tästä kaikesta on pääteltävä, että rikkaiden lamatalkoot on ohi. Tämän hallituksen jakovara koskee vain hyvä tuloisia.
Hyvät ystävät,
Kun rahaa on vähän, panokset on kohdistettava oikein: tärkeintä on tukea työllisyyttä, katkaista pitkäaikaistyöttömyys ja saada nuorille töitä. Nämä on laitettava etusijalle, sulle-mulle-veropolitiikan sijaan.
Politiikan pitää olla kohtuullista pienituloisille ja reilua keskiluokalle. Se ei saa jakaa kansaa kahtia. Rahat saattavat olla tiukilla, mutta oikeudenmukaisuus ei voi loppua koskaan.
”Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole aina heikomman puolella.”
Nämä Rafael Paasion sanat ovat politiikassa hyvä ohjenuora. Oikeudenmukaisuus on se arvo, jota me sosialidemokraatit kannamme sydämessämme.
Hyvät ystävät,
Hallitus otti vuosi sitten vallan ajaa työnantajapuolen kanssa yhdessä julkisen sektorin lomarahaleikkausta. Nyt sillä on valta perua tämä päätös.
Minulla on tänä päivänä yksi iso viesti hallituksen tulevaan budjettiriiheen. Perukaa siivoojien, lähihoitajien, ensihoitajien, opettajien, koulunkäyntiavustajien, keittiötyöntekijöiden ja muiden julkisen sektorin työntekijöiden lomarahaleikkaus.
Se olisi ensimmäinen askel kohti oikeudenmukaisuutta. Se loisi tunnetta luottamuksesta, jonka varassa Suomea viedään yhä parempana seuraaville sukupolville. Se olisi myös piristysruiske kotimaiselle kulutukselle.
Älkääkä sanoko, ettei tämä kuulu teille, sillä tehän tämän keiton aikoinaan keititte. Kansa kyllä tuntee Pontius Pilatuksensa.
Hyvät ystävät,
Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää tänään käyttämättä, kysyi Tommy Taberman.
Nyt meillä, hyvät ystävät, jos koskaan, on oltava rohkeutta puolustaa oikeudenmukaisuuden arvoja. Meidän on oltava ihmisten arjessa ja tehtävä arjesta parempaa. Meidän on puolustettava heikompaa. Siitä me emme voi tinkiä.
Meillä on oltava rohkeutta hyväksyä maailman muutos, mutta samalla sydäntä pitää heikoimman puolta muutoksessa – tehdä muutoksesta turvallista kaikille. Sitä satavuotias Suomi tarvitsee. Sitä suomalaiset päättäjiltä odottavat. Oikeudenmukaisuutta, joka on tämän yhteiskunnan perusta ja joka meillä sosialidemokraateilla kumpuaa sydämestä.
Toisenlainen maailma on mahdollinen. Sitä maailmaa alamme jälleen täältä Oulusta rakentaa. Ja sen teemme kansan vahvalla tuella.
Näillä sanoilla haluan toivottaa hyvää työvaliokunnan ja puoluejohdon yhteistä kesäkokousta.