21 helmi Antin kynästä: Puristaisivatko perussuomalaiset säästöt kuntatyöntekijöiden selkänahasta?
Perussuomalaisten ajatuspaja Perusta julkaisi ”Kunnat kuntoon” –raportin keskiviikkona (19.2). Raportissa on kannatettaviakin esityksiä, mutta erityisesti kuntatyöntekijöille se tarjoaa kylmää kyytiä. Herää kysymys, onko Perussuomalainen puolue raportin kanssa samaa mieltä? Haluaako Perussuomalaiset tosissaan repiä säästöt kuntien pienipalkkaisilta työntekijöiltä, kuten hoitajilta, opettajilta, keittäjiltä ja siivoojilta?
Perussuomalaisten ajatuspaja kehottaa leikkaamaan armotta julkisen sektorin työntekijöiltä. Raportissa esitetään, että kuntien ja valtion työntekijöiltä poistetaan lomarahat. Tämä tarkoittaisi suoraviivaista palkanalennusta. Esityksenä myös on, että kuntien palkankorotukset jäädytetään useammaksi vuodeksi. Palkkamalttia varmasti tarvitaan, mutta ensinnäkin palkanmuodostus kuuluu työmarkkinajärjestöille. Toisekseen ajatus siitä, että työllisyys- ja kasvusopimuksen mukaiset yleiskorotukset eivät koskisi esimerkiksi pienellä palkalla raskasta työtä tekeviä vanhusten kotihoidon työntekijöitä, ei ole oikeudenmukainen. Lisäksi raportissa esitetään, että irtisanomissuoja kuntaliitosten yhteydessä pitäisi purkaa taannehtivasti kaikilta työntekijöiltä opettajia, hoitajia ja keittäjiä myöten.
On vaikea ymmärtää, miksi perussuomalaisten ajatuspaja haluaa kyykyttää juuri kuntien pienipalkkaisia työntekijöitä. Suomalainen hyvinvointi perustuu viime kädessä vahvaan vientiin, mutta julkinen sektori ja sen työntekijöiden arvokas työ tukee suomalaista teollisuutta. Ei näitä pidä asettaa vastakkain – molempia tarvitaan. Itä-Hakkilan päiväkodin lastentarhanopettajan ja lähihoitajan tekemä työ mahdollistaa sen, että Metson venttiilitehtaan työntekijä voi tehdä pitkän päivän tuottavaa työtä. Kuntien työntekijöiden työtä pitää arvostaa, ei lytätä.
Kuntakenttä ja erityisesti kuntatyöntekijät kamppailevat kovien muutospaineiden edessä. Olisi aivan typerää lähteä edelleen lisäämään työntekijöiden epävarmuutta. Erityisesti nyt tarvittaisiin ratkaisuja, jotka lisäisivät työntekijöiden turvaa. Epävarmuus lisää itsessään kustannuksia ja heikentää tuottavuutta.
Kuntien on tietysti kannettava myös vastuunsa julkisen sektorin säästöistä. Sen vastuun kuntakenttä ja kuntien työntekijät ovat myös kantaneet. Kuntasektorin kansantuote- ja työllisyysosuus on pysynyt noin viidenneksenä viimeiset 20 vuotta, vaikka tehtävät ja velvoitteet ovat kasvaneet merkittävästi. Kuntien tuottavuus onkin kehittynyt suotuisasti. Kuntien noin 440 000 työntekijän määrä on kääntymässä loivaan laskuun palvelujen kysynnän kasvusta huolimatta.
Kustannussäästöjä voisi työntekijöiden selkänahan sijaan saada esimerkiksi pohtimalla eri ostopalveluiden ja ulkoistuksien järkevyyttä. Monet selvitykset osoittavat, että tämä nostaa kustannuksia. Esimerkiksi viimeisimmän sosiaalibarometrin (2013) kyselyssä sosiaalijohtajista ja terveyskeskusten johtajista jopa puolet on sitä mieltä, että palvelujen ostaminen yrityksiltä on kasvattanut kustannuksia. Vain reilu kymmenesosa on sitä mieltä, että ostopalvelut ovat tuottaneet kustannussäästöjä.