06 kesä Antin kynästä: Liberan teksti kumpuaa hikipajojen aikakaudelta
Kokoomusvaikuttajia riveihinsä keränneen ajatushautomo Liberan tänään julkaisema tutkimuspaperi pyrkii ruotimaan suomalaista ay-liikettä, sen historiaa ja tulevaisuutta. Menemättä sen tarkemmin kirjoittajien värittyneisiin taustoihin, on syytä korjata osa niistä lukuisista asiavirheistä, joita paperiin on eksynyt.
Ammattiyhdistysliikkeen historiaa käsittelevään avausosaan en puutu tarkemmin. Sen sijaan ay-liikkeen nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevä osio vaatii tarkempaa avaamista. Osa tämän osion väitteistä oli vääriä ja osa suoranaisia valheita.
Pamfletin mukaan ammattiyhdistysliike ajaa vain jäseniensä etua kartellinomaisen yritysyhtymän tavoin. Tosiasia on kuitenkin se, että ay-liikkeen neuvottelemat työehtosopimukset koskevat kaikkia työntekijöitä, myös niitä, jotka eivät ole järjestäytyneitä. Tavoitteena on varmistaa, että jokaisella on sellaiset työehdot ja palkka, jonka varassa voi yhtä työtä tekemällä elää tavallista elämää.
Pamfletti esittää mm. kahdeksan tunnin työpäivistä ja yleissitovista työehdoista luopumista. Näihin tai neljän viikon kesäloman ja sairausajan palkan turvaavien toimien purkamiseen ei tule ryhtyä. Monet eivät pärjää nykyisessäkään työelämässä. Ruokakassin hinta ja vuokrat kasvavat jatkuvasti. Työssäkäyvien köyhyys on Suomessa uusi ilmiö, joka on seurausta liian matalista palkoista.
Tänään pamfletti sai taustatukea nollasopimuksia ajavalta Elinkeinoelämän keskusliitolta ja Suomen yrittäjien Jussi Järventaukselta, joka esitti eilen A-studiossa matalapalkkatyön lisäämistä Suomessa. Ainakaan me SDP:ssä emme halua Suomeen kaksia työmarkkinoita, joissa paremmin toimeentulevan väen kenkiä kiillottaa matalapalkoilla työskentelevä maahanmuuttajien armeija.
Tällaista mallia on toki helppo ehdottaa sieltä norsunluutornista, jossa rahaa on vaikka muille jakaa ja voitot kääritään sieltä missä pippuri kasvaa, eli Aasian halpatyömaista. Hei Libera, olisiko aika nostaa se pää sieltä hiekasta ja huomata minkälaisessa Suomessa me oikein elämme!
Tavallinen palkansaaja sen kyllä tietää. Siksi ammattiliitoista hakee turvaa edelleen noin kaksi miljoonaa suomalaista. He tietävät, että yksin on vaikea saada apua, jos ongelmia työnantajan kanssa ilmaantuu. Ilman joukkovoimaa on vaikea puuttua esimerkiksi epäoikeudenmukaisiin työehtoihin.
Tämä on huomattu myös Virossa, jossa järjestäytymisaste on hyvin alhainen. Talouskasvun hedelmät eivät jakaudu tasaisesti ja lapsiköyhyys on vakava ongelma. Työntekijöiden palkat eivät riitä elämiseen. Suomalaisten suurin huolenaihe on eriarvoistuminen. Liberan esityksen johtavat juuri tälle tielle.
Suomessa ammattiyhdistysliikkeeseen sitoutuneet työntekijät ovat useimmiten myös sitoutuneita työnantajaansa. Vahva side ammattiyhdistysliikkeeseen kulkee käsi kädessä työpaikkaan sitoutumisen kanssa. Tämä selviää Jyväskylän yliopistossa tehdystä ns. kaksoissidonnaisuutta koskevasta tutkimuksesta. Oikeistovoimien raportti onkin kuin märkä rätti vasten tunnollisimpien – siis työnantajan kannalta parhaimpien – työntekijöiden kasvoja.
Mitä tulee yleissitoviin työehtosopimuksiin, jotka Libera kokee pakkovallan käyttämisenä, ne ovat tällä hetkellä ainoa keino estää työehtojen polkumyynti halvempien eurooppalaisten maiden paineen alla. Jos niistä luovuttaisiin, työehdot olisivat vapaata riistaa. Ulkomaalaisia jätkiä laitettaisiin aamulle riviin ja alkaisi huutoäänestys halvemmista työehdoista. ”Parhaan” tarjouksen antaja pääsisi päiväksi töihin ja huomenna sama uudelleen. Kuulostaako tutulta? Liberan soittama savikiekko on sadan vuoden takaa, hikipajojen aikakaudelta.